Päivä alkoi mukavasti, kun vaaka kertoi, että viikon aikana painoa on pudonnut 1,3kg! All time high -painostani olen siis saanut karistettua 16kg. Jollekin tuollainen määrä voi kuulostaa paljolta, minulle se on vasta alkusoittoa. Onhan 16kg paljon, tottakai, ja mieluummin painan 117,4kg kuin 133,4kg, se nyt on selvä. Mutta se tuntuu pieneltä, kun kaikkinensa ylipainoa on yhden ihmisen verran ja matka edessä on vielä niin pitkä. Se tuntuu pieneltä myös siksi, että se ei näy missään. Vaatekokoni ei ole pienentynyt, eikä kukaan ole huomannut ”hoikistumistani” – jos nyt hoikistumisesta voi puhua, kun tosiaan kroppa tuntuu sitkeästi pitävän kiinni koostaan ja muodostaan… Outoa, vai mitä. Mihin ne kilot menee, kun ne ei tunnu menevän mihinkään?
Vaihtelevissa tunnelmissa on edetty edelleen: toiset päivät sujuvat mukavasti ja uudet elämäntavat tulevat melkein kuin itsestään, kun taas toiset päivät ovat silkkaa tuskaa ja yhtä massiivista mielitekoa aamusta iltaan. Eilen lenkki kuli ja tassuttellin tunnin veran tyttöäni rattaissa tuupaten, ja toisina päivinä puoli tuntia tuntuu kestävän koko päivän eikä jalka meinaa nousta millään.
Välillä tekee mieli heittää hanskat tiskiin, mutta voi sitä v*tutuksen määrää, jos niin tekisin… Niinpä koitan puskea silkalla sisulla eteenpäin, vaikka välillä tämä koko touhu korpeaa niin, ettei veri kierrä.
Tätä on kestänyt vasta kolme viikkoa ja tätä pitäisi jatkaa tavallaan koko elämä… Toki näin tiukoilla kaloreilla ei tarvitse olla tasapainoiluvaiheessa, mutta yhtä vahtaamista tämä taitaa minun kohdallani olla enemmän ta8i vähemmän aina. Ajattelen, että jumankauta minä en kolmen viikon jälkeen luovuta – kyllä on jaksettava pitempään! Ja välillä ajattelen, että tätä koko loppuelämä, voi jeesusmies…
Mutta se tunne, kun jaksoi taas yhden päivän. Ja se tunne, kun vaaka näyttää taas yhden kilon sulaneen johonkin (vaikkei se näykään). Se vasta tuntuu hyvältä. Paremmalta kuin suklaa (no, ainakin melkein…)
Hyvillä mielin siis eteenpäin. Sitä paitsi: tänään on lauantai ja sehän tarkoittaa sitä, että on herkkupäivä! Kotitekoista pizzaa ruuaksi ja jäätelöä jälkkäriksi – sitten jaksaa taas kuusi päivää tonnikalasalaatilla ja rahkalla 😉
(p.s. Blogini värimaailma oli itsestään muuttunut vaaleanpunaisesta tyhmäksi vihreäksi, enkä saanut sitä enää muutettua, teemojen määrä oli salaperäisesti vähentynyt hallintapaneelissani. Kyllä minä niin mieleni pahoitin…)