Olen kuopassa. En meinaa päästä täältä nyt pois sitten niin millään. Lenkkeily on loppunut kuin seinään (perustelen sitä itselleni sillä, että aina sataa – mutta tosiasiassa tiedän, että en menisi, vaikkei sataisikaan), muukin liikunta (kahvakuulailu, Selätin-jumppailu) on jäänyt, syön hirveästi herkkuja ja hiilareita, kasvikset on minimissä, jun paljon zero colaa, josta tulee huono olo… Ja niin edelleen ja niin edelleen. Joka päivä ärsyynnyn itseeni, mutta en silti ole saanut katkottua siipiä tältä uskomattomalta alavireisyydeltä, laiskuudelta ja heikkoudelta, joka mut on vallannut.
Olen väsynyt, energiatasot on laskeneet, olo on paljon kehnompi, kuin niinä viikkoina, kun söin terveellisesti, kevyesti ja monipuolisesti.
Miksen silti ole pystynyt katkaisemaan tätä kierrettä, jossa parhaillaan kiepun hallitsemattomasti?
Tällä hetkellä ruoka hallitsee minua, minä en hallitse sitä. Se täytyisi nyt saada käännettyä toisinpäin. Tämä on jotain mitä voin hallita. Montaa asiaa elämässä ei oikeasti edes voi hallita – tätä voin! Miksi minusta ei silti tunnu siltä? En koe olevani tämän kyydin ohjaimissa, vaan istuvani pelkääjän paikalla ja kauhuissani tuijottavani, kuinka olen matkalla kohti 150 kilon elopainoa…
Mutta mähän pystyn tähän. Okei, oon onnistunut tässä nyt vähän möhlimään. Mutta pitäisikö nyt sitten vain kierähtää selälleen ja luovuttaa? EI! Mä pystyn vielä kääntämään tämän ja jatkamaan sillä oikealla tiellä.
Ajatellaanpa hetki myönteisesti:
* En ole lihonut jo laihduttamaani takaisin! Niin paljon kuin olenkin syönyt ja niin vähän kuin olenkin liikkunut, olen pystynyt pitämään edes jotain rotia (vaikka se ei siltä todellakaan tunnu) – painoni ei ole noussut, vaan parin hyvän päivän ja runsaan veden juonnin turvin, painoni oli jopa mennyt hieman (800g) alaspäin! Tästähän on siis hyvä jatkaa! Ei tarvitse tehdä jo tehtyä työtä uudestaan, vaan pystyn jatkamaan siitä, mihin jäin!
* Olen tunnistanut ja tunnustanut tilanteen kuitenkin kohtuullisen hyvissä ajoin. Tässä on nyt n.1,5vko mennyt harakoille – mutta voin katkaista tämän tähän ja jatkaa eteenpäin. Olisinhan voinut tuhlata vaikka puoli vuotta – hei, puolitoista viikkoa ei ole paljon mitään!
* Tiedän mitä minun pitää tehdä, jotta pääsisin taas eteenpäin. Minulla on keinoja, en ole neuvoton.
* Minulla on aviomies, joka ihan aidosti mua rakastaa ja kannustaa – tässä ilmapiirissä on hyvä tehdä muutoksia ja pyrkiä kohti parempaa!
Today is the first day of the rest on my life.