Vaikka itsekin turhaudun kiloihini aina välillä, turhaudun vähintään yhtä paljon tilanteissa, joissa huomaan, kuinka painoluokka kertoo ihmiselle tämän paikan yhteiskunnassa. Korostettuna voisi sanoa, että ylipainoinen ihminen on toisinaan suorastaan kakkosluokan kansalainen.
Tai vaikka meitä elämän polulle vähän suurempia ja syvempiä jalanjälkiä jättäviä, eteenpäin lyllertäviä ihmisiä ei nyt varsinaisesti aina leimattaisi nimenomaan b-ryhmän edustajiksi, niin meidät erotellaan muusta väestöstä kuitenkin. On ne muut normaalit (=hoikat) ja sitten olemme me isommat ihmiset, joiden kokoa on ihan ok korostaa ja kommentoida. On myöskin ok huomauttaa tai muutoin antaa ymmärtää, että ulkomuodossamme on jotain korjattavaa. On ok laittaa meidät omaan lokeroomme, erilleen muista.
Ai kuinka? No esimerkiksi näin.
* Vaatekaupoissa meille on ihan oma pikku osastomme, jonne voimme pää painuksissa luikkia toivoen, ettei kukaan kiinnitä meihin mitään huomiota. Omalla osastollamme valikoima on huomattavasti suppeampi kuin muilla ja se on myös liian usein hyvin masentava. Roikkuvia lumppuja, rajoitetusti värejä (koska musta hoikistaa, muistakaa se!) ja kaikille iästä riippumatta tyrkytetään mummomaisia vaatteita. Viime vuosina tilanne on hieman parantunut valikoiman suhteen, mutta ei siinä kyllä hurraamista ole. Esimerkki: jos minulla on edessä juhlat ja tarvitsen hameen, saan kauppojen ”isojen tyttöjen” osastojen kiertämisen jälkeen tyytyä siihen mitä on, sen sijaan, että saisin valita monista vaihtoehdoista mieluisimman. Nettikaupoissa tilanne on usein edes hieman parempi. Lienee kuitenkin mitä suuremmassa määrin lennokasta toiveajattelua, että saisin ikinä koluta vaatteita vaatekaupoissa sieltä mistä muutkin ja yhtä suurena valikoimana, koska ilmeisesti tämä tulisi liian kalliiksi. Joten tyydymme oman häpeänurkkamme noloon valikoimaan.
* Tv:ssä on ohjelma nimeltä ”Hulluna häämekkoihin”. On myös tasan samaan hääpukuliikkeeseen sijoittuva tasan samalla kaavalla tehty ohjelma nimeltä ”Hulluna häämekkoihin XL”. Tätä en oikeasti voi ymmärtää! Miksi h*lvetissä kaikki ne morsiammet eivät voi olla samassa ohjelmassa etsimässä itselleen sitä unelmien hääpukua? Koska yllättäen oikeassa elämässä kaiken kokoiset morsiammet suunnittelevat häitä (kyllä, läskitkin pääsee naimisiin…) ja ovat ihan samoissa hääpukuliikkeissä, käyvät samoilla häämessuilla, lukevat samoja häälehtiä (joissa tosin on ne xl-artikkelit erikseen…) – joten eivätkö he voisi myös olla samassa hääpukuohjelmassa ja katsella samaa hääpukuohjelmaa etsiessään ideoita omaan pukuunsa? MIKSI morsiammet on pitänyt eritellä kahteen eri ohjelmaan painon mukaan?! En voi ymmärtää…
* Tv:n laihdutusohjelmat. Ja niitähän riittää: on puolen vuoden superdiettejä, suurinta pudottajaa, uskomatonta painonpudotusta, olet mitä syöt -rääkkiä ulostetutkimuksineen ja itudieetteineen. On kuulkaa mistä valita! Missä on ohjelmat, joissa yritetään lihottaa alipainoisia? Mieleeni tulee tasan yksi ohjelma: ”Dieetit vaihtoon”. Siinä ylipainoinen ja alipainoinen vaihtavat ruokavalioitaan tarkoituksena oppia toisiltaan jotain, ja samalla ylipainoinen pyrkii laihtumaan ja alipainoiset lihomaan.
* Julkinen nöyryytys. Jostain syystä on ihan ok huudella ylipainoiselle ”hei läski!” -herjauksia. Mitäköhän ihmiset sanoisivat, jos minä alkaisin huutelemaan hoikille tai alipainoisille ihmisille, että ”hei tuulen nussima vinkuheinä!” Miksi ylipainoiselle on ihan ok huomauttaa kovaan ääneen Hesburgerissa, että ei varmaan kyllä enää kannattais kiskoo hampurilaisia (on tapahtunut minulle!)? Onko yhtä ok kysyä laihalta kuntosalilla, että ootko nyt ihan varma, että tahdot vielä treenata..? Mitä jos annettaisiin toistemme olla sellaisia kuin olemme ja keskityttäisi olennaisempiin asioihin?
En hae tässä oikeutusta sairaalloiselle ylipainolleni tai tekosyytä lopettaa projektiani vaikka se juuri nyt tökkiikin. On ihan ok ylipainoisena tahtoa laihduttaa. On ihan ok, että ei ole tyytyväinen ja tahtoo muutosta. Mutta on myös ihan ok olla sinut itsensä kanssa. On ihan ok, jos ylipainoinen tahtoo mennä bikineissä rannalle. On ihan ok, jos ylipainoinen tahtoo kauniita vaatteita, olla kaunis morsian tai yksinkertaisesti vain olla sellainen kuin on, kaikessa rauhassa.
Me olemme kaikki ihmisiä. Meitä ei tarvitse jaotella ryhmiin painomme mukaan.