Mistä on huonot päivät tehty? Sen kun tietäisi. Eilinen oli tosi raskas päivä. Heti aamusta alkaen mieliteot jylläsi, kroppa tuntui betoniporsaalta ja koko ajan oli mukamas nälkä. Ihan. Koko. Ajan.
Jouduin ihan tosissani taistelemaan, että sain pidettyä itseni ruodussa. Mistä tällaiset huonot päivät sitten oikein syntyy, mistä ne koostuu? Mistä se johtuu, että toisina päivinä kroppa tuntuu kevyeltä ja askel nousee ilman sen kummempia ponnistuksia; lenkillä tuntuu, että voisi kiertää vaikka koko kaupungin ja itseään saa oikeastaan muistuttaa syömään tarpeeksi usein? Sellaiset päivät on ihania! Ja helppoja.
Ja sitten on näitä päiviä kuten eilinen. Yhtä tuskaa. Kroppa painaa tonnin, lenkillä sai mennä naama irvessä ja ruoka huutelee jääkaapista ”syö minut!”, mieliteot on suorastaan piinaavia. Miksi päivät eroavat toisistaan noin paljon, vaikkei ole tehnyt mitään erilailla kuin ennen? Ja koska on aika antaa itselleen vähän löysiä ja koska taas aika piiskata itseään eteenpäin vaikka kuinka v*tuttaisi?
Eilen päätin valita tuon piiskauksen – mutta hellän sellaisen. Suostuttelin itseni ovelasti ateriasta toiseen ja puhuinpa itseni ympäri vielä lenkillekin illalla – ilman rattaita (kiitos mieheni) 50min lenkki mäkisessä maastossa. Mutta p*skamainen on se tunne, kun juuri aamupalan syöneenä katselee kelloa ja miettii tuskaisena, että vielä 3,5 tuntia lounaaseen… Miksi joinain päivinä olen kylläinen ja tyytyväinen aterian jälkeen ja toisena päivänä (ihan samanlaisen) aterian jälkeen yhä nälkäinen ja tuntuu, että voisin tyhjentää buffet-pöydän yksinäni?
Jos odotit vastauksia näihin kysymyksiin, niin sorry… Ei mulla niitä ole, suurta ihmetystä vain. Eilinen oli todella raskas – mutta hei, mä selvisin! Selvisin seuraavaan päivään taas tasapainoisella, terveellisellä ruokavaliolla ja liikunnalla. Vaikka teki tiukkaa, mä tein sen – nyt saa olla tyytyväinen itseensä.
Tänään on taas ollut hieman parempi päivä, mutta ei hyvä päivä kuitenkaan. Mieliteot on pysyneet aisoissa, mutta ruokahalu on ollut kova ja puolen tunnin rauhallinen lenkki oli tarpeeksi. Eilinen oli tosi huono päivä ja tänään on ollut vähän huono päivä.
Vai oliko eilinen sittenkin hyvä päivä? Onko tänään hyvä päivä? Ehkä hyvä päivä onkin juuri sitä, että pystyy tsemppaamaan sellaisenakin päivänä, kun ei nappaisi sitten niin yhtään ja kaikki tuntuu niin vaikealta. Ehkä juju onkin siinä, että kun vastoinkäymisten päivästä selviytyy voittajana – niin se, jos mikä, on loistava päivä! 🙂
Päivän ei tarvitse olla helppo ollakseen hyvä.